14.10.2026

What’s Happening, Mats Gustafsson?

Mats Gustafsson soittaa saksofonia.

Mats Gustafsson valittiin DownBeat-lehden perinteisessä kriitikkoäänestyksessä (74th Annual DownBeat Critics Poll) vuoden baritonisaksofonistiksi. Haastattelussamme hän kertoo Don Cherryn vaikutuksesta musiikkiinsa ja muusikkouteensa sekä antaa suosituksia levyistä, jotka saavat kuulemaan maailman hieman toisin.

What’s happening? Miten menee?

Paljon on meneillään, kuten aina. Tekeminen ei todellakaan lopu kesken. Levyhyllyyn löytyy jatkuvasti uusia vinyyliaarteita, ja tässä levyaddiktin elämässä riittää harvinaisia löytöjä metsästettäväksi. Työn alla on myös paljon hienoja projekteja.

Palasin tänään Koreasta yhdessä 2 Balls are Enough -duon (Kimmo Pohjonen & Mats Gustafsson) kanssa. Soitimme festivaalikeikan noin kahden tunnin matkan päässä Soulista. Söimme valtavat määrät kimchiä, ja koko vierailu oli mahtava kokemus. Ihmiset olivat upeita.

Sain juuri valmiiksi äänitykset uuden Fire!-trion kanssa, jossa mukana on Mariá Portugal. Kokemus oli suorastaan mieltä räjäyttävä. En usko koskaan olleeni näin iloinen kokoonpanomuutoksesta missään niistä yhtyeistä, joiden kanssa olen aiemmin työskennellyt. Mariá on uskomaton muusikko, ja musiikki avautuu nyt mitä kauneimmilla ja luovimmilla tavoilla, ammentaen vaikutteita yhtä lailla tropicáliasta kuin raskaista riffeistäkin.

Ja lisäksi on lukuisia muita projekteja, kuten Cosmic Ear, Backengrillen, Action Now, Luftomo, Flöjter, Eggs! sekä tietenkin Fire! Orchestra. Tekemistä riittää. Tarvitsisin vain todella paljon enemmän aikaa. Mutta asiat ovat hyvin. Olen kiitollinen ja etuoikeutettu saadessani työskennellä lahjakkaiden ja luovien ihmisten kanssa.

Uusi ruotsalaisyhtye Cosmic Ear jäljittää Don Cherryn jättämää perintöä ja vaikutusta. Cherry asui Ruotsissa sinun nuoruusvuosinasi. Oliko hän sinulle tuttu jo tuolloin, 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla? Pääsitkö kuulemaan häntä livenä tai jopa tapaamaan hänet?

Olen kuullut hänen esiintyvän livenä monta kertaa ja nähnyt hänet myös Ruotsin kansallisen television ohjelmissa. Don oli erittäin merkittävä osa Ruotsin 1970-luvun musiikkikenttää. Hän vaikutti suuresti moniin muusikoihin, erityisesti jazzmuusikoihin, jotka suuntautuivat avoimempaan ja vapaampaan ilmaisuun sekä paneutuivat vakavasti erilaisten etnisten musiikkiperinteiden tutkimiseen.

Olen perheen läheinen ystävä, sillä työskentelin tiiviisti Neneh Cherryn kanssa joitakin vuosia sitten, mutta Donin tapasin vain pari kertaa. Hän menehtyi jo vuonna 1995, samoihin aikoihin, kun itse kiinnostuin vakavasti hänen musiikistaan. Mutta työskentely Christer Bothénin kanssa tarjoaa suoran yhteyden Donin henkeen, perintöön ja musiikkiin. Arvostan jokaista hetkeä, jonka saan viettää Christerin seurassa.

Mitä Don Cherry opetti sinulle musiikista, taiteilijuudesta ja elämästä? On syytä muistaa, että yksi varhaisemmista yhtyeistäsi sai nimensä Don Cherryn sävellyksestä The Thing ja että The Thing -yhtyeen esikoisalbumi (2000) koostui neljästä hänen sävellyksestään.

Don Cherryn musiikki on ollut minulle aina valtava inspiraation lähde kaikilla mahdollisilla tasoilla. Itse musiikki, suhtautuminen musiikkiin ja sitä tekeviin ihmisiin, mukaan ottaminen sekä JAKAMINEN. Kaikki tämä merkitsee minulle valtavasti. Erityisesti jakaminen ja ihmisten välinen tasa-arvo syvemmällä, inhimillisellä tasolla ovat minulle tärkeitä. Ne ovat asioita, joiden vuoksi kannattaa elää. Asioita, joiden mukaan elää.

Omien sanojesi mukaan olet parantumaton levyaddikti, joten kokoelmistasi taitaa löytyä suuri osa Don Cherryn levytyksistä, ellei jopa kaikki? Voisitko nimetä muutamia suosikkejasi ja ehkä myös joitakin albumeita, jotka toimisivat hyvänä johdatuksena Don Cherryn musiikin maailmaan?

Oma ensikosketukseni Don Cherryyn tapahtui itse asiassa Old and New Dreams -yhtyeen albumin Playing kautta. Se on aivan mieletön levy. Täynnä runollista kauneutta, upeita melodisia ratkaisuja ja henkistyneitä sooloja alusta loppuun. Musiikki on rentoa, mutta samalla täynnä energiaa. Tältä levyltä löytyy kaikki. Tietenkin Donin uran jokainen vaihe on kiinnostava omalla tavallaan.

Rakastan hänen yhteistyötään Albert Aylerin, Steve Lacyn, Archie Sheppin, John Tchicain, John Coltranen, Rena Raman ja tietenkin Ornette Colemanin kanssa. Se nyt on sanomattakin selvää. Donin Ruotsissa asumisaikanaan tekemä musiikki on uskomattoman hienoa. Yhdessä Christer Bothénin, Bengt ”Beche” Bergerin, Okay Temizin, Bernt Rosengrenin ja monien muiden kanssa hän loi perustaa skandinaaviselle modernille jazzille ja free jazzille.

Myös Donin 1960-luvun puolivälissä Gato Barbierin, Karl Bergerin, Aldo Romanon ja Jean-François ”JF” Jenny-Clarkin kanssa kokoama yhtye oli aivan omaa luokkaansa. Se oli vapaan musiikin täydellistymä.

Donissa hienointa oli se, että hän sai aina kanssamuusikkonsa soittamaan paremmin. Se on harvinainen lahja ja samalla suuri oppi.

Suosituksia levyistä, jotka saavat kuulemaan maailman hieman toisin:

  • Albert Ayler: Ghosts (Debut Records DEB144, 1965)
  • Don Cherry: Complete Communion (Blue Note BLP 4226, 1966)
  • Don Cherry: Togetherness (Durium 77127, 1966)
  • Don Cherry: Where Is Brooklyn? (Blue Note 84311, 1969)
  • Old and New Dreams: Playing (ECM 1205, 1981)

What’s going to happen? Miltä tulevaisuus näyttää?

Paljon. Kuten sanoin, tekeminen ei lopu kesken. Olen jatkuvassa vinyylien metsästystilassa. Se ei koskaan pääty. Minun pitäisi vähän trimmata tuota ”puutarhaa”, jotta löytäisin vielä enemmän inspiraatiota ja tietoa! Kyse ei koskaan ole siitä, mitä etsii. Kyse on matkasta ja siitä, mitä matkan varrella löytää. Levyaddiktiossani. Musiikissa. Elämässä.

Tällä hetkellä suunnitelmia riittää aina kesään 2028 saakka. Vuosina 2027 ja 2028 suuri osa huomiosta suuntautuu Fire!-trioon yhdessä Mariá Portugalin kanssa sekä Fire! Orchestraan. Julkaisemme uudet albumimme suomalaisen WeJazz-levy-yhtiön kautta vuoden 2027 alussa. Olen siitä todella innoissani.

Vuonna 2027 on luvassa myös kolme uutta soolosaksofonialbumia, jotka äänitettiin hiljattain Saxnäsissa Saamenmaalla. Ja tietenkin seuraan tiiviisti NHL-kautta veljeni Kimmon [Pohjonen] kanssa. Tänä vuonna toivomme, että Stanley Cup päätyisi jälleen Kanadaan luovien suomalaisten ja ruotsalaisten pelaajien avustuksella.

Cosmic Ear
pe 30.10. klo 20.00, Pakkahuone