What’s Happening, Martyna van Nieuwland?

Tampere Jazz Happeningin taiteellinen johtaja 2026 aloittaa tämän syksyn haastattelusarjamme. Haastattelussa Martyna kertoo muun muassa siitä, miksi Hollanti on kiinnostava jazzmaa juuri nyt.

What’s happening? Miten menee?

Kiitos kysymästä. Kaikki hyvin, ainakin niin hyvin kuin mahdollista tässä ei kovin rauhallisessa maailmassa.

Olet syntynyt ja varttunut Puolassa, jossa suoritit ensimmäiset yliopistotutkintosi kaksikymmentä vuotta sitten. Sinulla on Suomeen, suomen kieleen sekä suomalaiseen kulttuurin silti erityinen ja pitkä suhde. Se lienee yksi syy siihen, että olet nyt Tampere Jazz Happeningin taiteellinen johtaja?

Toivon ja luulen, että se auttoi. Kielitaito mahdollistaa syvällisemmän viestinnän, ja vielä tärkeämpää on, että kielen avulla voi ymmärtää paremmin kulttuuria sekä ihmisten ajattelutapaa.

Olet asunut Puolassa, Ruotsissa, Sveitsissä, Suomessa ja Hollannissa. Onko jazz kokemustesi perusteella juuri sitä musiikkia, joka voi yhdistää ihmisiä selittelemättä, ihmisiä ilman yhteistä kieltä, samankaltaista kulttuuritaustaa tai maailmankatsomusta? Ja mikä jazzissa on se ydin, joka vetoaa sinuun?

Tämä on erinomainen kysymys. Se sai minut pohtimaan asiaa paljon.

Jazz on erilaista Brasiliassa, Senegalissa, Norjassa tai Bulgariassa. Jopa New Yorkin eri kaupunginosissa on erilaisia määritelmiä jazzille. Kun ottaa vielä huomioon eri sukupolvet, suuntaukset, tyylit ja kategoriat, asia muuttuu todella monimutkaiseksi.

Minulle tämä maailmanlaajuinen jazzyhteisö on antanut jotain ainutlaatuista: vuosikymmenten yhteyden omistautumiseen, ystävyyteen, asiantuntemukseen ja musiikkiin. Erityisesti Europe Jazz Network on ollut porttien avaaja monille ihmisille, jotka istuvat suuren jazzpöydän eri puolilla.

Hyvä kysymys. Monimutkainen vastaus.

Tampere Jazz Happeningin teemamaa on tänä vuonna Hollanti, jossa olit itse kolme vuotta Music Meeting Festivalin taiteellinen johtaja. Hollantilaisista jazzmuusikoista täällä Pohjois-Euroopassa tunnetaan parhaiten vanhan polven omaleimaiset improvisoijat, kuten Tampereellakin käyneet Han Bennink, Willem Breuker ja Misha Mengelberg. Millainen jazzmaa Hollanti on nykyään, vai onko ollenkaan?

Minulle Alankomaiden jazzin vahvuus on sen monimuotoisuudessa ja kansainvälisyydessä. Amsterdam on Manner-Euroopan kulttuurinen keskus, mutta myös Rotterdamin ja Groningenin musiikkikentät ovat kiinnostavia.

Nämä globaalit vaikutteet näkyvät uusissa muusikkosukupolvissa, jotka ovat valinneet Amsterdamin uudeksi kodikseen. Tampereelle Alankomaita edustamaan saapuvat esimerkiksi tanskalainen Teis Semey ja portugalilainen Pedro Nobre. Ibelisse Guardia Ferragutti ja Frank Rosaly tulevat Amerikoista, ja Neon River -yhtyeen Chaerin Im on kotoisin Etelä-Koreasta.

Myös Hollannissa syntyneet artistit, kuten Benjamin Herman ja Kika Sprangers, etsivät inspiraatiota ja yhteistyökumppaneita kotimaansa rajojen ulkopuolelta, mikä tekee heistä avoimia ja uteliaita.
Siksi jokaisen, joka musiikissa ajaa ajatusta ”Alankomaat ensin” (ja olen viime vuosina nähnyt tällaista suuntausta melko selvästi), kannattaisi vain ottaa rennosti.

What’s going to happen? Miltä tulevaisuus näyttää?

Pidän The Killsin kappaleen nimeä Future Starts Slow varsin osuvana näihin aikoihin. Sen lyriikoissa lauletaan näin: “But I’ll never give you up. If I ever give you up, my heart will surely fail” [Mutta en koskaan luovuta sinun suhteesi. Jos joskus luovuttaisin, sydämeni pettäisi varmasti].

Älkää luovuttako jazzin suhteen, ihmiset, tapahtuipa mitä tahansa. That’zz it.