Beiggja (NO/NL)

Kvartetin nimi on outo, eikä netti onnistu selvittämään sen merkitystä: mikä tai millainen on beiggja, joka vaikuttaa jonkin skandinaavisen kielen sanalta? Ja onko sillä jokin mielikuvallinen yhteys Beiggja-yhtyeen ensilevyyn Morning (2025), jonka kannessa on hämärä mustavalkokuva aamuyöllisistä kerrostaloista – edessä häämöttävistä henkilöautoista päätellen ehkä 1950-luvulta?

Ehkä on jokin yhteys, vaikka kaupunkikuva voi johtaa myös harhaan, vääriin odotuksiin. Paljon varmempia vihjeitä ovat kanteen tekstatut nimet Kjetil Mulelid, Mats Eilertsen ja Per Oddvar Johansen, jotka norjalaista jazzia tuntevat todennäköisesti tunnistavat. Ja aivan erityisesti kontrabasisti Eilertsenin (s. 1975), joka on moninkertainen Suomen ja Jazz Happeningin kävijä sekä tuttu pitkä hahmo myös pianisti Alexi Tuomarilan yhtyeistä.

Norjalaisten synnyttämien odotusten mukaisesti Beiggjan verkkaisessa musiikissa onkin vahva norjalainen tuntuma: avaruutta ja aaltoilevaa metsäistä maisemaa, tunturipurojen raikkautta sekä vuonojen ja lumipeitteisten vuorten hiljaista jylhyyttä. Ja tarinaa täydentää, että Morning taltioitiin metsän reunassa maaseudulla keskellä kylmintä talvea rumpali Per Oddvar Johansenin (s. 1968) kotona.

Yhtyeen yllättäjä on sen johtoääni, täysin toisenlaisissa maisemissa varttunut hollantilainen saksofonisti Kika Sprangers (s. 1994). Ei siksi, että hän erottuisi vaan siksi, että hän ei varsinaisesti erotu: hän soittaa kuin paljon kokenut norjalainen, kuin tämän tyylin täydellisesti sisäistänyt. Kaiken lisäksi puolet Morningin sävellyksistä on hänen.
Pakkahuoneen sunnuntai-iltapäivän avauskonsertissa Beiggja aikoo esittää myös uusia jo äänittämiään sävellyksiä, jotka julkaistaan seuraavalla levyllä mahdollisesti ensi keväänä.

Ja entä se outo nimi, se Beiggja? Varmimman tiedon mukaan se on Färsaarilla puhuttavaa uhanalaista fääriä ja tarkoittaa veljeä.