Elifantree (FI)

Kohta jo kaksikymmentä vuotta täyttävä helsinkiläinen Elifantree-trio palasi viime keväänä ”kotiin”, mitä omiin levytyksiin tulee. Sen edellinen albumi Hachi (2021) oli taltioitu kahdeksassa eri maassa kahdeksan eri lyömäsoittajan kanssa ja sitä edeltäneen Blood Moonin (2019) trio oli improvisoinut nykymusiikkiin erikoistuneen elektroakustisen Tölölab-kvartetin kanssa konsertissa Tuusulanjärven Meidän Festivaalilla.

Toukokuussa julkaistun seitsemännen albumin laulaja Anni Elif, saksofonisti Pauli Lyytinen ja rumpali Olavi Louhivuori tekivät kuten ennen, kolmen kesken studiossa. Levyn kasvitieteellinen nimi Florescence vihjaisi silti jonkinlaisesta uudesta vaiheesta, ehkä yksityisestä avautumisesta, kukoistuksesta tai kasvusta. Ja kohta selvisi, että jokaisella muusikolla on kotonaan uusi kukinto, ihmisen verso.

Ehkä tämä selittää Anni Elifin sanoittamien englanninkielisen laulujen herkistyneisyyttä ja yhdessä sävellettyjen kappaleiden keskittyneisyyttä, käsinkosketeltavampaa läsnäoloa. Tai ehkä kyse on vain siitä piirteestä, joka on ollut alusta alkaen osa yhtyettä: luonnollisesta ja luontevasta muuntautumisesta, musiikin kietoutumisesta omaan varttumiseen. Yhtyeen perustajat, ruotsalainen Anni Elif (s. 1986) ja Ruotsissa opiskellut Pauli Lyytinen (s. 1983) olivat kuitenkin vasta parikymppisiä silloin, kun he edustivat Suomea yhteispohjoismaisessa ”Nuorten komeettojen” yhtyekilpailussa.

Varmaa taitaa olla vain, että Elifantreen tiukka tyylillinen paikantaminen on yhä hankalaa, vaikka se esiteltiin ensi alkuun hieman harhaanjohtavasti jazzyhtyeenä. Toisaalta ajan kulku on ollut sen puolella, sillä jazzin seinät ovat nyt leveämmällä ja katto korkeammalla – myös Telakalla, jolla Elifantree esiintyi edellisen kerran vuoden 2011 Jazz Happeningissa.