What’s Happening, Teppo Mäkynen?

Vuosituhannen alun menestysyhtye The Five Corners Quintet on tänä vuonna juhlistanut 20-vuotiasta ensialbumiaan Chasin’ The Jazz Gone By muutamin valikoiduin keikoin. Yhtye palaa nyt myös Tampere Jazz Happeningiin, jossa se nähtiin myös vuonna 2005. Rumpali Teppo Mäkynen avaa haastattelussamme tuoreita fiiliksiään.

What’s happening? Miten menee?

Menee oikein hyvin. Olen päässyt soittamaan paljon viime aikoina, ja aurinkoiset syyspäivät kirkastavat aina mieltä. Into ja kiinnostus musiikkia kohtaan on kova. Se on ihanaa, koska silloin ei tarvitse miettiä, mitä pitäisi tehdä.

Et ole The Five Corners Quintetin perustajajäsen, mutta ei ole kukaan muukaan nykyään yhtyeessä soittava – siitä yksinkertaisesta syystä, että ”Viiskulman kvintetille” ei ollut ajateltu tulevaisuutta liveyhtyeenä. Millä mielellä lähdit mukaan silloin kun tämä äänilevykokeilu piti siirtää lavalle ja sinua pyydettiin musiikilliseksi johtajaksi?

Se oli tietysti kunnia, ja lähdin mukaan täysillä. Minulle on ollut aina luontevaa ja tärkeää päästä vaikuttamaan musiikilliseen sisältöön, vaikka projekti ei olisikaan oma.

Olitko yllättynyt siitä, millaiset ilmiömäiset mittasuhteet The Five Corners Quintet saavutti? Vuonna 2005 julkaistua ensialbumia myytiin nopeasti noin 40 000 kappaletta, ja jo seuraava vuonna yhtye soitti kuutisenkymmentä keikkaa eri puolilla Eurooppaa. Oliko kyse pelkästään musiikillisesta onnistumisesta vai oliko myös ajoitus oikea – onnistuiko yhtye tyydyttymään jonkin ajassa olevan tarpeen?

Minulla ei ollut odotuksia bändin suosion tai tulevaisuuden suhteen. Pikkuhiljaa keikkojen määrän myötä selvisi, että kiinnostusta löytyy. Onnistuminen pohjautui osaksi siihen, että tyylillisesti musiikkimme kiinnosti niin DJ-klubijengiä kuin jazzyleisöä. Se laajensi keikkapaikkamahdollisuuksia. Meillä oli uusi ja tuore lähestymistapa ajattomaan akustiseen jazzkvintettisoundiin. Elettiin myös aikaa, jolloin digijakelu ei häirinnyt liikaa fyysisten levyjen myyntiä. Tähdet olivat tuolloin myötämielisissä asetelmissa meidän suhteemme.

Olet ilmiselvästi muusikko ja musiikintekijä, joka ei mielellään katso taakseen ja jää haikailemaan menneitä. Tänä vuonna olet kuitenkin tehnyt muutaman keikan vanhassa roolissa, vanhan The Five Corners Quintetin kanssa. Miltä se on tuntunut? Ja mikä mahtaa olla kyseisen yhtyeen merkitys – sekä sinulle yksityisesti että yleisesti suomalaiselle jazzille?

On ollut tosi hauska palata yhteen ja soittaa yhdessä. Olen myös tajunnut, kuinka tärkeä ja opettavainen kokemus bändi on ollut monellakin tasolla. Musiikkimme on kaikilla meillä aika syvällä selkärangassa, ja yhdessä soittaminen on tosi luontevaa edelleen. On ollut tärkeää kuulla, että bändi on aikanaan inspiroinut uusia nuoria muusikoita. Uskon, että toimme jazzmusiikille myös uusia kuuntelijoita.

What’s going to happen? Miltä tulevaisuus näyttää?

Minulla ei ole vieläkään kykyä nähdä tulevaisuuteen, mutta uskon, että se on hyvä.

The Five Corners Quintet
lauantaina 1.11.2025 klo 23.30, Paja Kongressi