What’s Happening, Helmi Antila?

Edellisessä Tampere Jazz Happeningissa Taimi-palkitulla Helmi Antilalla on takanaan vauhdikas vuosi. Seuraavaksi edessä on sävellystyötä uutta levyä varten.

Edellisessä Tampere Jazz Happeningissa Taimi-palkitulla Helmi Antilalla on takanaan vauhdikas vuosi. Seuraavaksi edessä on sävellystyötä uutta levyä varten.

What’s happening? Miten menee?

Kiitos kysymästä, ihan hyvin menee! Ollut minun makuuni vähän liiankin helteinen kesä taustalla, joten olen iloinen siitä, että nyt ollaan syystunnelmissa! Mutta vuosi on ollut ihanan keikantäyteinen erityisesti kesän osalta, joten siitä saan olla kovin kiitollinen!

Sait vuosi sitten Suomen Jazzliiton Taimi-palkinnon, joka myönnetään ”intohimoisesti omaa musiikillista ilmaisuaan” kehittävälle nuorelle muusikolle. Millaisessa taimivaiheessa olet mielestäsi nyt, 24-vuotiaana?

Vuoden aikana on tapahtunut paljon. Tuntuu, että palkituksi tuleminen avasi portteja alkavalle uralleni. Ollaan saatu bändin kanssa kivoja keikkoja monilta eri jazzfestareilta, mikä on ollut mahtavaa. Kun levy julkaistiin, biisejä soitettiin myös paljon radiossa, joten huomiota on saatu ihan mukavasti. Olen saanut vuoden aikana paljon uudenlaista keikkakokemusta ja itsevarmuutta tekemiseen, eli hyvään suuntaan ollaan menossa.

Opiskelit Sibelius-Akatemiassa viulunsoittoa vuodesta 2019, mutta tänä syksynä vaihdoit pääaineeksi laulun ja sait siirron jazzosastolle. Miksi näin? Eikö klassinen musiikki ollut sittenkään sitä taidetta, johon tunsit aitoa intohimoa? Ja kuinka käy nyt viulun?

Itse asiassa hain jo vuonna 2022 Metropolialle opiskelemaan laulua pop-jazz-puolelle ja pääsin sisään. Eli olen ollut jo kolme vuotta lauluopintojen parissa. Kuitenkin opinto-oikeuteni Sibelius Akatemiassa säilyi, ja kun päätin hakea jazzosastolle, tapahtui hakuvaihe osaston vaihdon kautta.

Juurisyy sille, että päädyin hakemaan jazzosastolle, oli juurikin se, että klassinen musiikki ei ollut todellinen intohimon kohteeni. Aina kun harjoittelin viulua, päädyin vahingossa säveltämään pianon ääreen. Kuuntelin myös kotona pääsääntöisesti jazzmusiikkia. Kamppailin pitkään sen kanssa, uskallanko lopettaa viulunsoiton opiskelun, mutta en ole katunut päivääkään. Tämä on niin minun juttuni, mitä teen nyt! Viulu on ollut mukana matkassa ja tulee aina olemaan, mutta tietenkin eri tavalla. Viulunsoitosta on lähtenyt tietynlainen paine, ja nyt voin harjoitella ja soittaa vain puhtaasta omasta halusta.

Julkaisit keväällä ensimmäisen levysi Kuvia nuoruudesta, joka on ainakin suomalaisittain rohkaisevan erottuva, omanlainen. Mistä sait innoituksen tähän laulaja-lauluntekijämusiikkiin vai ovatko kaikki sävellyksesi ja sanoituksesi vahvasti sisäsyntyisiä?

Sävellykseni ja sanoitukseni ovat aina olleet tosi sisäsyntyisiä. Jo pienenä menin pianon ääreen ja lätkin sointuja, joita en osannut nimetä mutta jotka vain kuulostivat hyvältä. Sillä tiellä on jatkettu, mutta nykyään tietoisemmin. Sävellän tunteesta, puran elämäni ja tarinani musiikkiin miettimättä sen enempää. Jostain syystä siitä on muodostunut sellaista mitä se on, en itsekään ihan tiedä miksi.

What’s going to happen? Miltä tulevaisuus näyttää?

Tulevaisuus tuntuu hyvältä, olen innoissani jazzosaston opinnoista ja uuden oppimisesta! Nyt syksyllä on myös ihania keikkoja tulossa, joita odotan innolla! Samalla hiljennyn säveltämään seuraavaa levyäni varten. Seuraavan levyn kantava teema on vielä hieman epäselvä, mutta levystä tulee monella tavalla erilainen. Etsin levylle uudenlaista, freesiä soundia, ja tällä hetkellä tuntuu, että olen löytänyt improvisaatiolähtöisemmästä sävellystekniikasta uutta ilmettä. Saa nähdä, millaisia tarinoita levy tuo tullessaan!

Helmi Antila Quartet
perjantaina 31.10. klo 22.30, Telakka