Pepa Päivinen Peacepipe (FI)

Kesäkuussa 70 vuotta täyttänyt saksofonisti Pepa Päivinen (s. 1955) teki ensimmäiset ammattimaiset levytyksensä jo kaksikymppisenä jazzmusiikin opiskelijana, jolloin hän päätyi soittamaan alttosaksofonia ja huilua lauluntekijä Frank Robsonin toiselle soololevylle Stay Awhile (1976).

Mutta Päivisen poikkeaminen ei jäänyt tähän yhteen pieneen hetkeen, vaikka hänen päätyökseen vakiintui 1985 jazzorkesteri Umo yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Sen sivussa hänelle on kertynyt studiomuusikkona kolmattasataa albumikrediittiä melkein laidasta laitaan: muun muassa iskelmää, lastenmusiikkia, poppia, rockia ja bluesia sekä tietysti sitä ominta omaa, jazzia. Niiden päälle Päivinen on tehnyt jonkin verran äänityksiä myös omissa nimissään, yhtyeenjohtajana ja säveltäjänäkin. Hänen ensimmäinen oma albuminsa oli Saxigon (1997), jonka tosin sävelsi ja tuotti pitkäaikainen mentori, rumpali Edward Vesala. Päivisen toinen albumi Umpsukkelis (1999) oli jo enemmän omaa tekoa. Hän saikin siitä vuoden parhaan jazzlevyn Emman sekä palkittiin samana vuonna myös Jazzliiton myöntämällä pitkien perinteiden tunnustuksella, Yrjöllä.

Päivisen tuorein levytys on Helsingissä, Keravalla ja Tampereella taltioitu tupla-albumi Albert Ayler Reawakened (2024), jossa hän eläytyy – kvintetin jäsenenä – saksofonisti Albert Aylerin musiikilliseen maailmaan. Mutta nyt, 2025, on jälleen omien sävellysten aika. Viime heinäkuun helteillä Päivinen palasi lukuisista sessioista tuttuun Helsingin kuuluisaan Finnvoxiin, jossa hän taltioi uusimman oman levynsä. Se on järjestyksessä kolmastoista.

Telakan ohjelmisto perustuu tähän uuteen, rauhallisen melodiseen ja maalailevaan materiaaliin, ja uudella omalla yhtyeellä. Tai ainakin muodollisesti uudella. Nimen Pepa Päivinen Peacepipe saanut kvartetti esiintyi ensimmäisen kerran vasta viime helmikuussa Vantaalla, mutta on kontrabasistia vaille sama, joka teki levyt Tiram Num (2005) ja North Pipe (2009).

Mutta mistä nämä piiput, viimeksi levy North Pipe ja nyt yhtye Peacepipe? Onko hän piippumiehiä? No ei. North Pipe -nimi ei viitannut piippuun, vaan oli Sipoossa asuvan Päivisen silmänisku kotiseudulleen Pohjois-Paippisella, ruotsiksi Norra Paipis. ”Vähän se ehkä ontuu, mutta ei haittaa”, nauraa Päivinen nimeä. Peacepipe on silti selvä, eikä vaadi suuri selittelyjä. ”Rauhan asialla. Aseiden kalistelu ärsyttää, vaikka realiteetteja ei voikaan kieltää.”