How Noisy Are The Rooms? (AU, CH, DE)

Tullikamarin perusparannuksen takia Tampere Jazz Happeningissa testataan tänä vuonna uusia tiloja, mutta vanhan Mansen patina ei ole kadonnut silti minnekään. Sekä perjantain ja lauantain pääkonsertit on sijoitettu 1800-luvun loppupuolella rakennettuihin punatiilisiin veturitalleihin, jotka ovat vielä Tullikamaria vähän vanhempia. Niihin avattiin kymmenisen vuotta kongressikeskus Paja, jonka vanhahtava nimi muistuttanee Tampereen teollisesta, työväenluokkaisesta historiasta.

Lauantaina näiden entisten veturitallien soveltuvuutta saa testaa ensimmäiseksi keskieurooppalaisen trio, jolla on tehtävään sopiva nimi: How Noisy Are The Rooms? Retorinen kysymys määrittelee jossain määrin myös tämän laulu- ja soitinyhtyeen omaa improvisoitua musiikkia, sillä se on meluisaa tai mahdollisesti jonkun mielestä jopa melua. Toisaalta: mitä muuta voisikaan odottaa kuuntelijoiden vastaanottokykyä tietoisesti testaavalta anarkistiselta kokoonpanolta, joka koostuu jazzrumpalista, klassisesti koulutetusta vokalistista ja noiseen kallellaan olevasta levyjen soittajasta. Vai onko tämä täysin väärä tulkinta, onko kolmikon ilmaisun ytimessä sittenkin sisäisen ja ulkoisen kaaoksen kontrolli?

Siihen saattaa saada vastauksen myös levyiltä, joita How Noisy Are The Rooms? on tehnyt tähän mennessä kaksi, 2021 ja 2025. Jälkimmäinen Tühü on osittain täyttää dadaa, ja tässä ilman minkäänlaisia arvovarauksia. Saksalaisen Almut Kühnen vokalisoimat runot ovat ”Dadan äidiksi” kutsutun saksalaisen Elsa von Freytag-Loringhovenin, paronittaren jonka elämä oli performanssia.